Vinkit kylmässä vedessä swimruniin 

Kylmä järvivesi on usein suurin haaste kesän ensimmäisissä swimrun-harjoituksissa. Kylmältä vedeltä suojautumiseen ja siihen varautumiseen on kuitenkin käytettävissä paljon erilaisia keinoja. Muun muassa oikeanlaisella varustuksella, järkevällä reittisuunnittelulla ja psyykkisellä valmistautumisella on mahdollista torjua kovempikin kylmänpeikko.

 

Varusteiden osalta kylmässä vedessä swimrunnatessa tulee erityisesti huolehtia märkäpuvun istuvuudesta. Märkäpuvun tulee puettaessa olla riittävän tiukka, jopa hieman ahdas, jottei kylmä vesi pääse liiaksi puvun sisälle. Etenkin kainaloissa ja sisäreisissä alati vaihtuva vesi kylmettää uimarin hyvin nopeasti lämpimämmässäkin vedessä. Kylmyyden lisäksi falskaava puku hidastaa uimaria. Kastuessaan tiukkakin swimrun-puku muuttuu joustavammaksi ja siten myös juostavammaksi. Kylmässä vedessä märkäpuvun pitkät hihat ovat lähes välttämättömät, sillä lyhyet hihat auttavat harvoin suojaamaan riittävästi kainaloita. Puolestaan tiivisti istuvat, polvimittaiset lahkeet riittävät jo usein suojaamaan herkimpiä reisivaltimoita ja siten jalkoja kylmettymiseltä.

Alkukesästä irtohihat on hyvä pukea päälle

 

Torson lisäksi pää ja otsa ovat hyvin herkkiä kylmälle järvivedelle. Etenkin lämpimällä ilmalla otsan pintaverisuonet supistuvat voimakkaasti heti uintiin lähdettäessä. Tätä varten ainakin otsa on hyvä suojata neopreenipannan avulla. Lisäksi voi käyttää uimalakin sijaan neopreenipäähinettä. Oma kokemukseni on, että tuntumaltaan pelkkä uimalakki lämmittää noin yhden asteen, neopreenipäähine+panta noin 3–5 °C. Siis märkäpuvun lisäksi. Myös sormia ja nilkkoja voi halutessaan suojata neopreenivarusteilla, mutta ääriosienkin osalta tärkeintä on suojata kylmyydeltä keskivartalo ja suurimmat valtimot.

Kuopiossa kurssilaiset saavat käyttöönsä neopreenipantoja ja -pipoja

 

Välineiden lisäksi muullakin valmistautumisella voi auttaa pitämään kroppansa ja mielensä lämpimänä. Kesän ensimmäisen swimrun-harjoituksen reitti kannattaa valita siten, että ensimmäiset uinnit ovat lyhyitä ja juoksut hieman pidempiä. Lenkin edetessä voi uintien matkaa pidentää, sillä veden kylmyyteen tottuu kunhan juoksee välissä aina kropan lämpimäksi. Jos päivän pystyy itse valitsemaan, ei auringon vaikutusta kannata aliarvioida. Tyyni, aurinkoinen +15°C on lämpimämpi kuin harmaa, tuulinen +20°C, sillä musta märkäpuku imee auringon lämpöenergiaa kuin sieni.

 

Kun tähän mennessä listatut seikat on huomioinut, voi jo melko rauhallisin mielin lähteä kesän ensimmäiseen swimrun-treeniin. Viimeinen silaus onnistuneeseen swimrun-lenkkiin tehdään ensimmäisen uinnin aikana. Kylmyydestä huolimatta on uintitahti pidettävä omalle tyylilleen mahdollisimman luonnollisena. Hengitys on kyettävä pitämään koko ajan rauhallisena ja tasaisena. Halutessaan voi pitää taukoja. Vähintäänkin on syytä nousta välillä katsomaan, että on oikeaan suuntaan menossa. Eihän se siis teknisesti eroa lämpimässä uimisesta mitenkään. Eli jätä kaikki ylimääräinen liike pois niin hyvin sujuu!

 

Vedestä poistuessa on vielä hyvä kiinnittää riittävästi huomiota mihin astuu minimoidakseen kompurointiriskin. Seuraavassa uintipätkässä kaikki sujuu jo huomattavasti kivuttomammin, kunhan muistaa juosta kroppansa välissä lämpimäksi. Kertauksena siis:

 

1. Suojaa kehon keskeisimmät osat ja pää hyvin

2. Pidä uinnit lyhyinä ja juokse riittävästi lämmetäksesi

3. Pysy rauhallisena, älä anna mielen järkyttyä vaikka kroppa järkyttyisi

 

Näillä eväin on hyvä lähteä jäiden sulettua heittämään swimrun-talviturkkia!