Kausi 2023 vauhtiin Englannista

Alustavat askelmerkit kauteen 2023 rustasin jo alkutalvesta käydessäni läpi Euroopan swimrun-kisakalenteria. Olin päättänyt kipailla tulevan kesän pääasiassa soolona. Mukaan valikoituivat ainakin Nenepark Swimrun 39km Iso-Britannian Peterborough'ssa 11.6. sekä ÖtillÖ World Series Göteborgissa 6.8. Ruotsin kisan valitsin erityisesti kallioisten juoksumaastojen ja teknisten vaihtojen takia. Myös lyhyet (max 400m) uinnit kiinnostivat kahden vuoden takainen Utö vielä tuoreena mielessä.

Englannin kisa kesäkuussa olikin sitten monen kärpäsen isku. Halusin vastapainoksi valita jonkin ÖtillÖ-sarjan ulkopuolisen tapahtuman. Pitkiä (>25 km) soolokisoja on kaiken kaikkiaan tarjolla harvoja, mikä rajasi vaihtoehtoja hyvin. Yhtenä kriteerinä pidin, että osuuksia olisi tarpeeksi eivätkä yksittäiset pitkät juoksut tekisi suorittamisesta liian monotonista. Jokin erityispiirre ei myöskään olisi pahitteeksi värittämään kisan kulkua. Nene Park -swimrunissa tätä tarjosivat vaihtelevanpituiset jokiuinnit ylä- ja alavirtaan.

Pitkän soolokisan lisäksi sain yhdistettyä kisareissuun kaupunkilomapäivän suurkaupunki Lontoossa sekä Kuopio Swimrunin markkinointi tempauksen veljeni Pyryn kanssa kisapaikalla lauantaina. Lauantaina siis kilpailtiin juniori- ja lyhyt (5km) rata, sunnuntaina pitkät matkat (10, 21 ja 39 km). Sää oli koko viikonlopun mitä mainioin, päivisin 25-30 astetta ja öisin 12-15°C. Kylmän kevään vuoksi joki vesi oli kisapäivinä vielä viileää, 17-19°C, minkä vuoksi aamukisa oli paras vetää ohuella märkkärillä.

Talven voima- ja peruskuntopohjaisen kauden jälkeen olin tehnyt nousujohteisen VK-jakson, mutta kisaviikon alussa olin potenut pientä flunssaa. Olin kuitenkin saanut kovat viimeistelytreenit tehtyä suunnitelmien mukaan ja lihaksisto oli valmiimmillaan lepoviikon ja keveiden kävelyjen jäljiltä. Kisa starttasi aamulla klo 6. Lähdin matkaan rauhallisesti tunnustellen, vauhti tasaisella kärrypolulla 4.20/km. Edessäni juoksi 39km soolosarjan Army Triathlon kaveri ja takanani kulki ajokoiran helppoudella 39km sekasarjan kärkipari. Kauhoin ensimmäisen lyhyen (400m) uinnin rennon reippaasti, alkuun yksin ja lopun peesissä.

39km reitti

Toisen juoksun lopulla lisäsin hiukan vauhtia ja siirryin kärkeen. Uintini oli riittävän vahva, joten sain revittyä hieman lisäeroa, kun saavuttiin kolmanteen uintiin. Se oli kaunis, kapea puronmutka suurten lehtipuiden alla. Veden syvyys vaihteli ja vastavirta oli paikoin vuolas, mutta uintimatka lyhyt. Neljäs juoksu oli sitten hiukan pidempi ja siinä sain tehtyä turvallisen tuntuisen eron ennen ensimmäistä pitkää uintia. 

Uinnit 4 ja 5 kulkuvat noin kilometrin mittaisina loivaan vastavirtaan. Joen leveys oli vain noin 20 metriä. Välillä uitiin pitkiä suoria ja paikoin piti valita linjansa karteiden mukaisesti. Lähes koko matkan vierelläni meloi joku, joka osoitti uintireittiä. Ei siis tarvinnut huolehtia uivansa ohi. Jäljellä oleva matka oli kuitenkin vain omien arvioiden varassa. Ainakin neljäs uinti tuntui odottamaani pidemmältä.

Viidennestä uinnista noustessani näin edellä mainitut kolme kilpailijaa takanani noin sadan metrin päässä. Olin ehkä hieman keventänyt vauhtiani, mutta nyt sain taas syyn juosta reippaammin. Matkaa oli taivallettu jo yli kymmenen kilometriä ilman juomapisteitä, mutta pärjäsin vielä melko hyvin yhden geelipullon turvin. Juuri ennen 13 kilometrin huoltopistettä tein parin sadan metrin suunnistusvirheen, mutta takaa-ajajani eivät vielä näkyneet perässäni pitkällä tiesuoralla.

Kuudes, noin 500 metrin uinti vanhojen kaarisiltojen ali oli hetkeen viimeinen ylämäkiuinti. Sitä seuranneella pitkällä juoksuosuudella peltojen laitoja pitkin näin vielä vilauksia takaa-ajajistani. Reitti kaartoi idyllisen brittikylän läpi padolle, jonka alapuolelta lähti kilpailun pisin uinti, 1800 metriä. Oltiin lenkin kauimmassa kohdassa. 

Juoksuosuus polulla, niityn laidalla

Ohitin vesipisteen ja lähdin uimaan reippaasti. Kohtalainen myötävirta lisäsi selvästi vauhdin tuntua. Etenkin matalissa kohdissa uinti tuntui helpolta, vaikka matka alkoi jo painaa käsissä. En kummemmin edes yrittänyt arvioida uitua matkaa vaan pidin vain tasaisen uintirytmin yllä. Ja kuten arvelinkin, rantautumislippu tuli näkyviin aiemmin kuin olisi voinut pelätä. Takanani oli jo yli puolet (5/9 km) kisan uinnista.

Paluumatkalla en enää nähnyt kuin muutamia vastaantulevia nautiskelijoita. Seuraavat uinnit palattiin siis samaa reittiä alas kuin oltiin menty ylös. Päivä alkoi olla jo lämmin, mutta pitkät peräkkäiset uinnit saivat kropan tuntumaan ennemminkin viileältä. Kaksi kesyä kyhmyjoutsenta lipuivat lähellä uintilinjaani aivan samassa kohtaa kuin menomatkallakin.

Rantatörmää kohti! Useimmissa rantautumisissa sai kiivetä melko jyrkänkin penkan, paikoin oli apuna köysi tai verkko. Kuva SBD Photography

Kymmenes juoksu oli kisan pisin, noin 7 kilometriä. Vilu muuttui pian paahteeksi mustassa kumipuvussa. Paikka paikoin kuoppainen polku kulki syvällä heinikossa, mikä vaikeutti turvallista vauhdinpitoa. Osuus oli myös psyykkisesti raskas, sillä loppumatkan lyhyet lenkurat olivat vielä kaukana edessäpäin. Laskeskelin mielessäni pisintä mahdollista matkaa seuraavaan viilentävään uintiin. Tällä tavoin se tulikin vastaan ennen täydellistä paahtumista.

Loppumatkan viisi uintia olivat noin puolen kilometrin mittaisia eivätkä juoksutkaan ajallisesti sen pidempiä. Kehon lämpötila palasi miellyttävälle tasolle ja kellosta arvioiden myös loppuaika näytti kirivän alle viiden tunnin. Juoksuvauhti palasi samoille luvuille kuin alkukiihdytyksessä. Matkaa maaliin oli noin 7 kilometriä. Lyhempien matkojen osallistujia alkoi tulla selkä edellä vastaan.

Viimeinen uinti kauhottiin aiemmista poiketen järvialtaassa, Nene Parkin melontakeskuksen vierestä. Aikaa viiteen tuntiin oli reilusti eikä takaa-ajajia näkynyt, joten viimeiset voimani sain käyttää leppoisasti läpsytellen, kädet pyörien kuin omalla painollaan. Viimeisen juoksun kruunasi Käärijän Cha Cha Cha, joka kaikui nurmen yli juostessani kohti maalia. Loppuaika 4:45.06 ja uusi reittiennätys. Sekasarjan voittajapari saapui maaliin juuri alle viiden tunnin ja soolon kakkonen vartin myöhemmin.

Niinku Cha Cha Cha - Kuva: SBD Photography

Palkintoa ojentamassa kilpailunjohtaja Nicky Bailey

Olipa muuten hyvin järjestetty kisa! Opasveneitä, -suppeja ja -kajakkeja kulki vierellä lähes joka uinnissa ja myös ohjeet oikeasta suunnasta sai jokaisessa vaihdossa. Huoltopisteiltä löytyi kaikki tarpeellinen ja reitti toi hienosti esiin maaston parhaat palat! Muutenkin infot ja ohjeet oli kaikin puolin selkeät. Sen kyllä huomaa, missä järjestäjä on itsekin kilpailuja kiertänyt! Go Nicky ja Chelsey!

Seuraava viikko kisasta menikin sitten palautellessa Jukolan viestiä varten. Porvoon metsissä suunnistus ja juoksu kulki hyvin ensimmäiset 13 kilometriä, mutta loppumatkan suolaepätasapaino ja minuuttien pummit laskivat suorituksen keskitasolle. Eniten kuitenkin harmitti pieni jalkapöydän tulehdus, joka ei olisi halunnut suurviestiä juosta. Nyt sitten harjoittelu keskittyy muuhun kuin juoksuun, että pääsen taas loppukesästä uuteen nousuun! 

Hyvältä näyttää kesä myös järjestäjän näkökulmasta. Kuopion swimrun-kurssien osallistujamäärä kasvoi viime kesästä noin 60% ja myös kisaosallistumisia on kertynyt yli aiempien vuosien tahdin. Eiköhän tässä siis saada vielä loppukirillä aikaan kisan osallistujaennätys! Tervetuloa mukaan jos suinkin pääset ja luehan innotukseksesi somesta (FB ja Insta) aiemmin Kuopiossa kilpailleiden kommentteja tapahtumasta ja swimrunista yleensäkin!