Koneeseen kadonnut

Se on nyt niin, että kesä on täällä! Ja sitä myöten swimrun. Jippii! Puolitoista viikkoa sitten jäiden lähdettyä Sotkamosta kävin ensimmäisen lajitreenin ja nyt alkaa Kuopiossa pärjätä treeneissä jo lyhyellä puvulla. Hallien oltua kiinni koko kevään on uintivire kuitenkin vielä sen verran vaiheessa, että kerron siitä myöhemmin ja keskityn tässä päivityksessä juoksupuoleen. Ensin kuitenkin pieni nosto Kuopio Swimrunista!

Kisareitin maisemaa ja paidan teksti sen mukainen

Kuopio Swimrunin osallistujamäärissä mennään taasen yli edellisvuoden tahdin ja yli 50 osallistujan tavoite vaikuttaa hyvinkin realistiselta! Erityisen ilahduttavaa on huomattavasti kasvanut osallistujamäärä pitkällä radalla. Pitkä rata tarjoaa seudun kaikki swimrun-elementit mäkisistä pikkupoluista latupohjiin ja järven puolella pienistä kalliosaarista pidempiin vesistönylityksiin. Lyhyt rata puolestaan kulkee käytännössä täysin Neulamäen suojelualueen kuusikko- ja kalliopoluilla, joilta aukenevat huikeat näkymät ympäröiville salomaille ja Kallaveden selille. Maaston haastavuudesta johtuen keskimääräiset suoritusajat tulevat olemaan lyhyellä radalla 2-3 tuntia ja pitkällä 4-6 tuntia, joten nimellisesti voitaisiin puhua myös endurance- ja ultra-matkoista. SRF-sivun 2020 kisaesittelyvideon tittelit ”Sprint” ja ”Super Sprint” tulee siis muistaa ottaa jo Thomaksenkin omaksumalla kieron savolaisella huumorilla.

Kuopio Swimrun on kerännyt vuosittain osallistujia ympäri Suomen, mutta paikallisten harrastajien määrä on vielä sormin laskettavissa. Tämän eteen halusimme Saaran kanssa tehdä jotain ja niin käynnistyi tällä viikolla paikallinen matalan kynnyksen Swimrun-kurssi. Kuopion alueen treenimastot eivät rajoitu Neulamäen kisamaastoon vaan metsäpolut vievät järven rantoihin ympäri kaupunkia! 4 harjoituskertaa sisältävä kurssi pidetään joka viikko eri maastossa näyttääksemme kuinka hienot ja helpot olosuhteet meillä lajiin ovat! Iso osa kaupunkilaisistakin asuu paikassa, josta heti kotiovelta avautuvat mielekkäät swimrunmaastot. Mielikuvitusta tämä toki hiukan vaatii mutta ei sen enempää!

Kuopio Swimrun kurssi 06 / 2020. Kuva: Henry Grönholm

Mutta nyt sitten kesän omiin swimrun-kuvioihini. Tällä hetkellähän ainoa varma on se että mikään ei ole varmaa. Sillä ajatuksella kuitenkin mennään että 31.8. taistellaan Saaran kanssa Team Biokia kymppijoukkoon ÖtillÖssä. Tuo länsinaapuri on kuitenkin sellainen kysymysmerkki että on hyvä rakentaa muita välitavoitteita Suomen kisoista, kun meillä tilanne näyttäisi nyt parantunevan. Kop kop. Puumalan kausikortti on edelleen voimassa ja Strömfors elokuun alussa tulee olemaan mittari pidemmän matkan kunnosta. En kuitenkaan halunnut puurouttaa määrä-vk-harjoitteluani vielä alkukesästä vaan päätin noin viikko sitten ottaa kesäkuussa koneesta irti enempi tehoja ja ilmoittautua Pikonlinna Swimruniin.

Vapun juoksuvaellus, kuten arvata saattoi, pisti kropan sen verran niittiin että toukokuun alkupuolisko meni siitä elpyessä. Olen kuitenkin nyt erittäin iloinen, että maltoin silloin olla juoksematta ne kaksi viikkoa ja parannella tulehtuneen nilkan kunnolla terveeksi. Loppukuussa aloittelin taas juoksua ja sain tehtyä muutaman pitkän pyörälenkin, jotka normiohjelmassa olisivat olleet liikaa. Vaihtelu virkistää. Nyt olen treenannut juoksua reilun viikon taas normaalimäärin kuitenkin vaihteeksi sillä ajatuksella että jättäisin perinteiset AERK-keräilyt vähemmälle ja keskittyisin tehoihin sekä kevyisiin pk-lenkkeihin.

Tänään tein testimielessä ja ajatuksen kanssa ensimmäiset pidemmät vedot. Tavoiteena oli juosta noin 15km:n kisavauhdilla 2 x 4km varsin tasaisella rantaraitilla. Ennakko-oletus tavoitevauhdista oli jotain 4 min/km, mutta päätin olla katsomatta kellosta ja juosta vain tasaisesti ANA-kynnystä hipovalla fiiliksellä. Ekan vedon alku lähti reippaantuntuisesti, mutta vauhti tasottui nopeasti. Sain pidettyä menon tasaisena ja kellotus 15.58.5. Toisessa vedossa oli hiukan enemmän vastatuulta ja alkukirmaus reilusti maltillisempi, joten jouduin keskittymään vauhdinpitoon. Myös matka alkoi painaa, mutta tavoite oli edelleen ylläpitää samaa vauhtia ja kuitenkin estää happoja nousemasta liikaa. Kellotus 16.00.5. Haarukkaan meni.

Testi kertoi kaiken oleellisen. Tunsin oman koneeni rajat. Tätä puolsi myös hyvä tasapaino menneiden viikkojen treenikuormituksessa. Vauhti oli kuitenkin kadonneena jossain syvemmällä. Fiilis oli juostessa ok (tai siis niin ok kuin tuollaisessa yleensä), mutta vauhdin kiristäminen olisi ajanut seinään hyvin nopeasti. Tyyni sää olisi voinut antaa -5s/km ja rata toisen mokoman, mutta todellisuus oli edelleen käytännössä sama. Olen nimittäin saanut kehitettyä aerobista kynnystä reilusti alle 5.00. ÖtillÖ:ssä riittää hyvin yksikin kynnys, mutta lyhyemmillä matkoilla ja yleensäkin harjoittelussa on pystyttävä välillä myös juoksemaan eikä vain hölkkäämään.
 

Pikonlinnan kisa on juoksun osalta noin tunnin mittainen, mutta enemmän kuin 1x10km VK on pystyttävä juoksemaan 4x2,5km MK. Tämän viikonlopun jatko menee palauttavan reenin merkeissä. Alkuviikon sateilla hiukan lepoa ja siitä sitten parin viikon annos tehoja. On se minulla ennenkin purrut, niin miksei nytkin. Ai niin ja sitä uintia! Sehän on sitä parasta lepoa juoksuun 😏