Mikkelin metsistä Saksan puistoihin

Viikko Utön jälkeen oli Jukolan viestin vuoro. Swimrun-kisasta jäi odotettua enemmän voimia, joten pääsin palautumisen ohessa tekemään pari kehittävääkin treeniä. Karttatreenit jäivät kuitenkin väliin, joten lähdin kohti Mikkeliä luottavaisin jaloin, paljain päin. Nykyisin enemmän kuntosuunnistajana olin mukana ilman paineita, joskin ratamestari Taivaisen luonnehdinnat maastosta ja radoista toivat oman jännityksensä tähänkin rooliin.

Kymmenen vuoden Jukola-kokemuksella olin nyt ensimmäistä kertaa avaamassa viestiä. Tunnelma oli kieltämättä upea! Pääsin lähtemään loistopaikalta, noin 3 metriä top 200 pääjoukon takaa "toisesta eturivistä". Rynkkyjen laukaukset saattelivat joukon matkaan kl 23.00. Vaikka tilaa tuntui lähtöviivalla olevan, pakkautui porukka pian rinteeseen kapenevalle lähtöviitoitukselle yhdeksi massaksi. Jos vähän yritti jättää turvaväliä edellä menevään, tunki joku takaa siihen rakoon. Korkeista, leveistä hartioista oli hyötyä pitämään itsensä balanssissa.

Muutaman sata metriä K-pisteen jälkeen juoksin ruuhkassa, hetken jopa kameramiehen edellä livessä, minkä jälkeen erkanin hetkeksi omalle valinnalle. Siitä sitten matka kulkikin vaihdellen letkassa ja yksin, useimmiten yksin silloin kun olin hukassa. Heti ensimmäinen rasti oli sitä taattua kilpasuunnistuslaatua ja kakkosväli pelkkää ryteikköä. Niissä viitisen minuuttia sohittuani aloin päästä vähän kiinni juoneen ja sopiviin letkoihin.

Puolimatkan lyhyillä väleillä oli taas tarjolla näihin päiviin liian teknistä suunnistettavaa ja hieman porukasta karattuani olin itse helisemässä. Tämä taktinen puoli oli todellakin eniten hukassa, sillä en ole enää moneen vuoteen tehnyt yhteistreenejä suunnistuksessa, toisin kuin nuorempana oikeestaan viikoittain. Pitkän välin tiepätkällä sain taas jalat liikkeelle ja horisonttiin, oikeat suunnistajat olivat jo siellä.

Lähestymisrasti kisakeskuslouhoksen päällä oli aivan huikea lisä niin kilpailijalle, kuin varmasti myös vaihdossa odottaville katsojille. Paljon en kuitenkaan ehtinyt maisemia katsella, sillä halusin ottaa vielä muutaman sijan korvaamaan edellisrastin onnetonta suuntavirhettä. Loppu sujuikin hyvin ja vaihtoviivalle pääsin sijalla 195.

Ei ihan mitä odotin, mutta en myöskään tiputtanut sijoituksia. Oma aika-arvioni oli ollut 1,5 h ja sain kulumaan metsään 1h 54min. Vaan eipä tullut kärkikään 1,5 tuntiin. Kaikkien kiroilujen jälkeen maalissa oli oikeastaan aika makea fiilis. Juuri tämän vaativuuden myötä yksi hienoimpia juoksemiani Jukoloita, vaikka suoritus oli sieltä heikoimmasta päästä. Isot kiitokset kaikille järjestäjille!

Sunnuntai-päivänä olikin sitten tulevan viikon ainoa sauma päästä pitkään altaaseen treenaamaan, joten se oli käytettävä. Uinti (=yläroppa) kulki suunnistuksen jäljiltä varsin hyvin. Jalkojen puolesta sen sijaan oli parempi ottaa viikko kevyesti palautellen. Nyt eilen perjantaina kävin hieman avaamassa juoksuvauhtia ja aivan vetreältä tuntuu sunnuntain kisaa ajatellen.

Rheinsbergin linna, jonka pihassa kilpailukeskus sijaitsee

Matka käy siis kohti Berliiniä, minkä liepeillä, Rheinsbergin kaupungissa järjestetään My Swimrun Championships sarjan half-marathon MM-kilpailut sunnuntaina 23.6. Reitti on puistomainen, sopivasti juoksua ja uintia vuorotteleva kokonaisuus. Jos saan hyvin synkattua nykyisen hallivauhdin ja treenatun anak. juoksutahdin, on tiedossa hieman reilun kahden tunnin uintijuoksupyrähdys. Sillä jahdataan varmaankin myös mitalia (pirun saksalaiset kun eivät julkaise lähtölistoja).

Vahvuudet minulla tähän kisaan ovat hyvä juoksu- ja uintivire sekä sopivan tasainen reitti. Teknistä polkua ei ole, mutta vaihdoissa saa sitäkin puolta haastaa. Kysymysmerkkejä ovat vähäinen lajiharjoittelu (eli miten kulkee submax juoksu heti uintien perään) ja trooppinen ilmasto. Suomen kesässä on nyt saanut tottua 15 asteen keleihin, mitkä nekin on juoksijalle lämpimiä. Sunnuntaille ennustetaan yli 30 asteen lämpöjä jo aamupäivän startista alkaen. Pitää siis muistaa juoda sekä kisassa, että tänään kaupungilla lomaillessa 😁