Kisakauden kujeet

Kisoja ja kepeämpää elämää. Sitä se on heinä-elokuu ollut sen jälkeen kun sai Kuopion kisat alta pois. Oli kyllä tänäkin vuonna sellainen fiilis, etteivät ne työtunnit hukkaan menneet: upean iloisia kilpailijoita, iso ja innokas talkooryhmä varmistamassa että Kuopion kisa on maastojen lisäksi muutoinkin laadultaan huippuluokkaa sekä uusi kuopiolainen ”swimrun-sukupolvi” joka kesäkuun kursseilla kasvoi mukaan tämän huikean lajin pariin! Eikä pidä unohtaa Juha Kolehmaisen panosta taltiointipuolella! Useita kameroita, droneja ja tunneittain materiaalia tunnelmista, menosta, meiningistä ja maisemista (katso kisavideo täältä). Näiden pohjalta on hyvä jatkaa taas ensi vuonna.

Kuopiossa ystävät myös ilossa tunnetaan. Kuva: Juha Kolehmainen

 
Kuopion jälkeisen viikon vietimme vanhempien mukana Saimaalla veneillen. Pihlaja- ja Puruvesi näyttivät parhaita puoliaan lämpötilan huidellessa yli kolmenkymmenen. Jopa vesi oli paikoin yli 27 asteista! Tuskin ikinä aiemmin on tullut uitua noin runsaasti pitkin aamua, päivää ja iltaa. Puruvedellä kävimme Teron kanssa kiertämässä pääosan kesäkuisesta swimrun-reitistä. Oli kyllä niin upea uida saaresta toiseen, kun pohjan pystyi näkemään miltei koko reitin matkalta. Myös kulku-urat saarissa olivat polkeutuneet varsin mielekkäiksi juosta. Harmillisesti en Jukolan (ja tänä vuonna Utön) takia ole tuohon kisaan aiemmin päässyt, mutta toivon kyllä siellä joskus vielä kilpailevani. En kumminkaan tuplalla. Yksi kierros riittää minun uintitaustalle.

Puruveden kirkkaus lumoaa

Veneily-viikon päätteeksi oli yksi kesän pääkisoista, Mäntyharju Swimrun. Muutaman viikon varoitusajalla sain varaparikseni Kuopiolaisen Tuukka Miettisen, jonka kanssa ehdimme käydä myös yhden lenkin lajiin tutustumiseksi. Fyysisellä puolella tutustumista ei tarvittu, sillä triathlon-tulokset puhuivat puolesta. Olimmekin erittäin tasavahva pari molemmissa osalajeissa, myös poluilla. Maasto Mäntyharjulla ei ollut aivan omintani, sillä metsätiepätkiä oli runsaasti. Kisa oli kuitenkin varsin hyvin järjestetty ja toki oli mahtavaa kisata niin epätodellisen lämpimissä olosuhteissa (ilma 26, vesi 28).

Ensimmäiseen uintiin lähtö Mäntyharjulla (Kuva: SRM)

Seuraava lomaviikko minun oli alun perin tarkoitus viettää Lapissa Maisan kanssa vaellellen. Kolea sääennuste sai kuitenkin karaistumattomat kroppamme vaihtamaan lennosta suunnitelmaa. Sää kylmeni kerta heitolla koko Manner-Suomessa, mutta Ahvenanmaalle ennustettiin vielä yli 20 asteen lämpötiloja. Pohjois-Lapin tavoin Turun saaristo ja Åålanti olivat minulle tutkimattomia paikkoja, joten käärin hihat ja aloin suunnitella pyöräretkeä kaikkine herkkuineen (=rääkkeineen). Googlettamalla löytyikin suht helposti ajettavaa ja nähtävää kokonaiseksi viikoksi. Reissusta voisi sepittää sivuittain, mutta tyydyn kirjaamaan kohteet ja tähtihetket!
 
Reittimme oli seuraava: Raisio-Teersalo-Kustavi-Brändö-Kumlinge-Vårdö-Geta-Eckerö-Mariehamn-Turku. Käytännössä siis pohjoinen saaristolinja (3 päivää) sekä Ahvenanmaa vastapäivään ympäri (4 päivää). Eckerössä pyhitimme yhden päivän 16 kilometrin swimrun-lenkkiin, mikä oli kyllä tehtävä kun märkäpuvut ja pullikset veivät kolmanneksen koko kantamustilasta. Oli se kuitenkin myös hieno lenkki, joskin samalla yksi kesän kuumimmista ja kylmimmistä treeneistä. Ilma 26 ja vesi 12-16 astetta. Juoksuosuuksilla keräsin lämpöä kroppaan, jotta tarkenin lillua pitkiä uinteja ilman lättäreitä. Siitä huolimatta olin aivan jäässä pisimmän (800m) avomeriuinnin päätteeksi, kunnes taas juoksussa lämpenin. Maisallakin oli hyvä syy sinnitellä hengissä teltalle, kun juuri aamulla oli saanut tiedon pääsystä ensimmäiseltä varasijalta Kuopion lääkikseen.
 
Alla kuvia retkestä kronologisesti:

Lähtövalmiina Raisiossa

Toinen retkipäivä Brändön kalliomaisemissa

Kolmas päivä Kumlingessa: kirkko, kauppa, apteekki, posti ja tämä kuvassa näkyvä muistomerkki Suomen sodan ajalta.

Illalla vielä Venäjän vallan ajan Bomarsundin linnanrauniot sekä vartiotorni (alemmassa kuvassa)

4. päivän aluksi keskiaikainen Kastelholman linnoitus

Iltapäivällä vaeltamassa Orrdals klintin luolilla...

...sekä huipulla, mikä on muuten Ahvenanmaan korkein kohta. Upeat näkymät! Illalla vielä suunnistustreeni. Pyöräilyineen pitkä päivä.

Viides päivä rennommin Getasta Eckeröön, missä Pizza Buffet Käringsundin rantalomakohteessa!

6. päivänä kunnon Swimrunin päätteeksi telttailemaan Degerbergin kalliotasanteelle. Perus leiriluukki.

Seitsemäntenä päivänä Maarianhaminan kautta Järsön kallioille uimaan ja lampaita moikkaamaan.

8. päivänä kylpylän kautta lautalle ja takaisin "Suomeen". Reissu täynnä fysiikkaa, historiaa, maantiedettä ja ainutlaatuisia näkymiä!

Pyöräreissun perään oli ohjelmassa arkisempaa: työkeikkaa ja perusreeniä. Suurin osa kisakauden reeneistä on ollut kevyitä pk-lenkkejä ja oikeastaan lepopäiviäkin on kertynyt enemmän kuin juuri koskaan aiemmin. Pitkät kisat ovat vaatineet palautumisaikaa, ja minulle on aina ollut sopivinta pitää 2-3 kevyttä päivää juuri ennen seuravaa kisaa. Tulostakin se on tuottanut toivotusti. Viimeisimmät kilpailut ovat sujuneet vahvasti alusta loppuun. Lake to Lake -kisan kävin Sami Naatulan kanssa välipalana ennen Strömforsin pidempää taivalta. Järvestä järveen on reittinä upea, joskin sen toivoisi olevan vielä pidempi! 13 kilometriä menee hujauksessa, kun osuuksia on paljon ja maasto vaihtelevaa.

Lake to Lake -loppusuora edessä

Strömforsin kisa on tätä kirjoittaessa tuoreena mielessä. Tuttu paikka, mutta täysin uusi reitti ja tänä vuonna parin, Tuukan, kanssa. Tutkailin kisakarttaa hyvin etukäteen ja piirsin GPX-reitin kelloon. Kisassa oli tänä vuonna paljon lyhkäisempiä uinteja, toisaalta pisin uinti (2,3km) haastoi aivan uudella tavalla. Alkupuoliskon vedimme kissa-hiiri-leikkiä S. Naatulan kanssa, joka sinnitteli yllättävän sitkeästi kannoillamme. Sami näytti tulevan kutakuinkin yhtä kovaa mentaalinarussa kuin viikko takaperin oikeassa köydessä. Kisatilanne oli nyt herkullisempi. Imelimmän suodippauksen kohdalla kevytrakenteinen soolomies pääsi jopa hetkeksi edellemme, mutta vahvemmalla juoksutahdilla saimme pidettyä kärkipaikan maaliin saakka.

Kuningaslohi?

Jälleen Linon kanssa palkinnoilla! Hälle kuuluu kyllä iso kiitos siitä, ettei puku hierrä. Strömfors-kuvat: Sebastian Dannberg

Reittinä tämänvuotinen oli kutakuinkin viime vuoden tasoa. Vaihtelevuutta oli nyt enemmän, mutta toki Escape from Svartholma on sarjassaan ainutlaatuisen hieno kokemus! Järjestelyihin jäi hiukan toivomisen varaa. Tiedotus oli niukkaa ja reittiä oli muutettu karttaan verrattuna useista kohti, mikä paikoin haastoi kun reittimerkkejä oli käytetty säästeliäästi. On kuitenkin myös positiivista sanottavaa. Topin ja tiimin asenne ja iloisuus välittyy varmasti kaikille kilpailijoille ja Strömfors maastoineen tarjoaa upeat puitteet lajille! Toivottavasti he saavat ensi vuosiksi muutamia apukäsiä lisää, jolloin varmasti tapahtuman kehityskin olisi taattu. Päitä nimittäin on.
 
Viikon päästä vaihtuu laji, kun ankkuroitavana olisi Kuopion Suunnistajat maaliin Napapiiri-Jukolassa. Toiveenani on tänäkin syksynä taistella omalla tasollani valituissa suunnistuskilpailuissa. Swimrun-kalenteri alkaa lähestyä loppuaan, mutta ainakin Solvallan kisa olisi tällä hetkellä ajatuksissa vetää lävitse. Siellä en ole häpeäkseni kilpaillut vielä kertaakaan, vaikka maasto on lukuisine polkuineen, järvineen ja mutkineen varmasti minulle erittäin sopiva. Vielä on siis kisakautta jäljellä, mutta kovasti odotan myös tulevaa treenikautta. Syksyn pitkikset alkavat jo poltella mielessä ja saliharjoittelun aion tulevana talvena ottaa aiempaa enemmän mukaan ohjelmaan. Kuopion loistavia uimahalliolosuhteita unohtamatta. Mutta niistä myöhemmin lisää, nyt vielä kilpaillaan!