Heinäkuun kuulumisia

Tietyllä tapaa tänään on kuukauden ensimmäinen päivä. Ensimmäinen päivä kun ehdin pysähtyä kirjoittamaan mitä viime aikoina on tapahtunut. Normaalisti heinäkuu on mennyt milloin missäkin reissatessa, mutta tänä vuonna on kaikki touhu tullut minua vastaan kivasti. Tällaisena uusien paikkojen ja maisemien kalastajana on ollut hienoa nähdä, kuinka lähempää kuin kuvitteleekaan voi ammentaa esiin mitä uusimpia iloja ja elämyksiä. Aloitetaan vetämällä yhteen nyt jo kolmen viikon takainen menestystarina: Kuopio Swimrun 2020. 

Oikeastaan tarina lähtee liikkeelle jo kesäkuun viimeisestä päivästä. Huikea, helteinen PSR-viikonloppu oli kääntynyt alkuviikon viileiksi sateiksi. Samaa tahtia ropisi ilmoittautumisia Kuopion swimrun-kisaan. Oma tavoitteeni 50 osallistujasta oli jo lyöty rajusti. Näpyttelin kotisohvalta vahvistuksia ilmoittautujille. Sillä sekunnilla kun 70. osallistuminen kilahti sähköpostiin, katkesivat kämpästä sähköt. Olen kaikkea muuta kuin taikauskoinen, mutta tuo myrskyvaroitus osui tarpeeksi lähelle nostattaakseen ihoni kananlihalle. The Show Must Go On.

Eräs iltatreeni kisamaastossa

Seuraavat kaksi viikkoa menivätkin sitten kilpailua rakentaessa. Sitä enemmän, mitä lähemmäs tultiin. Omasta kisakunnosta ei tarvinnut huolestua, kun päivittäin tuli liikuttua yhteensä enemmän kuin normaalisti. Haaste oli palautua, nukkua ja syödä riittävän hyvin. Luultavasti ikä oli tässä asiassa eduksi, koska en sairastunut saati palanut muuten loppuun suuresta työmäärästä huolimatta. Olen kyllä aiemminkin huomannut, että tärkeimpiin kisoihin valmistautuessa pysyn usein hyvin terveenä. Ikään kuin koko kroppa pelaa samaan pussiin toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Pöpö iskee sitten, kun ei oikeasti ole selkeää tavoitetta lähiviikoille.

Kuntosarjan lähtö 

11.7. lauantai oli H-hetki. Kaikkiaan 76 kilpailijaa selätti Kuopion polkujen ja järvien asettamat haasteet. Viime hetken peruutuksia ei tullut ainuttakaan ja kaikki lähtijät selvisivät hymyssä suin ja pahemmitta kivuitta maaliin. Erityisesti tämän huomioiden kilpailu onnnistui osaltamme loistavasti ja myös palautteen perusteella saimme kaikki olla tyytyväisiä kisaviikonloppuun! Kuopio Swimrun on lunastanut paikkansa yhtenä Suomen Must visit -kisoista.

Actionia Vuorilammella 

Kisaviikon sunnuntai oli minulle varmasti kuukauden raskain päivä. Kahden viikon patoutunut väsymys iski kerralla päälle ja purkutyöt oli kuitenkin saatettava loppuun ennen muuttoa Kainuuseen. Aivan älyttömän iso kiitos Kangasalan kisjärjestäjä Simo Hillolle varusteiden lainasta Kuopioon. Seuraava askel on kai laajentaa henkilökohtaista reviiriä. Opiskelijayksiö kun ei meinaa enää riittää edes käsittelemään (saati varastoimaan) tarvittavaa kalustoa. No onneksi tämä on ihmeyksiö.
 
Maanantaina siis jatkuivat taas kesätyöt Sotkamon apteekissa. Tosin ”työ” lainausmerkeissä sikäli, että paluu turvalliseen arkeen tuntui pikemmin lomalta. Sermiseinien välissä ei tarvinnut hoitaa enempää kuin oma tonttinsa eikä ongelmia ratkaista yksin. Töistä kotiin nukkumaan ja aamulla takaisin. Jotenkin on varmistettava se, että pääsee elokuustakin eteenpäin tojotalla kisoihin.
 
Keskiviikkona koin jälleen olevani täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Pitkälenkki tuntuikin kulkevan jopa odotettua paremmin, joten lähtökohdat uuteen treenijaksoon näyttivät hyviltä. Strömforsiin oli aikaa vajaa kolme viikkoa. Nyt olisi siis aikaa tehdä jotain sikamaista, sitten kevyttä ja loppuun vielä vähän valmistavaa. Tiesin tarkalleen mitä sikamaista tehdä. Kaivoin mieleni sopukoista esiin alkujaan vuonna 2016 syntyneet suunnitelmat ja soitin isälleni.

Kajaani-Sotkamo Swimrun 45km, josta 8,3km uintia.

Perjantai-iltana töiden jälkeen lähdimme matkaan Kajaanin keskustasta, Kaukaveden rannasta. Valitsimme iltaswimrunin aikataulusyistä, mutta se osoittautui myös kelin suhteen parhaaksi ajankohdaksi. Uintimatka oli helpompi ja turvallisempi taittaa puku päällä ja päiväsaikaan märkkäri olisi ollut auttamatta liian kuuma. Reittimme kulki pääosin pieniä hiekkateitä pitkin. Jonkin verran matkaan mahtui myös polkuja sekä yksi kallio-osuus. Juoksuosuudet olivat pääasiassa melko tasaisia samoin uinnit Nuasjärvessä lukuunottamatta Tenetinvirran ”loppunousua”. Uintiosuuksia oli yhteensä 12, pituudeltaan 200-1700m. Juoksut olivat enintään 5 kilometrin mittaisia.
 

Valmiina lähtöön Kajaanissa

Alkupuoliskon saimme nauttia laskevan auringon lämmöstä. Etenkin uintiosuudet olivat maisemiltaan upeita. Karankalahti näytti keskeltä käsin huikean isolta selältä ja Nuasjärven yliuinnin kohdalla lännestä paistava aurinko valaisi idässä häämöttävän Vuokatin vaarajonon. Määränpää piirtyi kaukaisena pisteenä taivaanrantaan. Eipä tarvinnut huolestua siitä, että matka loppuisi kesken. Hyvästä säästä huolimatta veneitä oli liikkeellä vähän. Yhden kalastajan ohi uimme, jolloin iskä oli ajatellut kysäistä, oliko hänellä mikään hätänä.

 
Loppupuoliskolle olimme värkänneet kaksi huoltopistettä, mitkä tulivat kyllä hyvin tarpeeseen. Vaikka etenimme suhteellisen kevyttä vauhtia, oli tankkauksella silti huomattava positiivinen vaikutus. ”Pelkillä rasvoilla” olisi voinut tulla auringon laskettua kylmää kyytiä. Voimasuhteet vaihtelivat. Teknisellä kallio-osuudella taivaankajo riitti vain vaivoin seniorisilmille. Loppumatkasta minulla puolestaan alkoivat vatsavaivat, kun tankkaus ei ollut ollut aivan ÖtillÖ-veroista. Toisaalta tauotkaan eivät samalla lailla painaneet kellossa. UV-suojatut linssini alkoivat olla vitsi, kun elettiin yön pimeimpiä minuutteja. Hyvin kuitenkin näki vielä edetä, jopa pienillä metsäpätkillä, kun meni varovasti. Hyvin olimme myös voimamme jakaneet kun kilometrin lohinousu Tenetinvirrassa sujui suuremmitta mutkitta, mitä nyt iskän märkäpuku aukesi juuri kovimmassa virtapaikassa. Lyhyellä lenkillä tuo virta vaati vain astetta kovempaa uintivauhtia. Nyt kun takana oli jo 7 kilometriä uintia, se oli juuri sopiva haaste mittaamaan, miten kroppa vielä oli hereillä. Klo 1.49 olimme perillä kotona. Uunissa odottaneet makkaraperunat menivät hyvin alas, mikä kertoi että treenin teho oli ollut tarpeeksi kevyt.

 

Viimeiset pari viikkoa ovat sitten olleet työn ohessa treenaamista. Määrän puolesta apteekkityö asettaa haasteita, mutta onneksi minulla on määräpuolella vähiten puutteita. Osittain on hyväkin, kuinka työkiireet pakottavat rytmittämään harjoittelua: lepopäiviä on useammin, jolloin treenipäivät voivat olla raskaampia ja treenit paremmin palautuneena tehtyjä. Ainakin tällä hetkellä kunto on hyvä ja odotukset sunnuntaille sen mukaiset. Muita tavoitteita ei Strömforsiin ole kuin jättää radalle se kaikki mitä jätettävissä on. Saaralta jää tuo kisa valitettavasti väliin sairastelun vuoksi.
 
Viime viikolla tuli tieto ÖtillÖ:n peruuntumisesta. Harmi juttu, mutta toisaalta siirtää vastuuni pois siitä, että minä olisin se terveydenhuollon ammattilainen, joka tuo koronan takaisin Suomeen. Pitkään en uutista murehtinut, vaan otin suunnitelmat käyttöön ÖtillÖ:n korvaavasta haasteesta. Mikä se on, saatte kuulla myöhemmin. Nyt keskitytään pakoon Svartholmasta!