Rheinsberg Swimrun -kisaraportti

Palataanpas siihen mihin viimeeksi jäätiin. Olin siis pienten appi-vaikeuksien jälkeen päässyt tekemään upean kaupunkipyöräilyrundin Berliinin hienoimpia nähtävyyksiä ja keskuspuistoa ihastellen Hauptbahnhofilta Alexanderplatzille. Kaduilla ja aukioilla näin myös kolmen välimeren perukoilla sotaa käyvän valtion tukimielenosoituksia.

Iltapäivällä lähdin takaisin lentoasemalle heittämään lanttia siitä saisinko vuokra-auton vai en. Olin nimittäin jossain ihme tilassa jättänyt ajokorttini Suomeen minimoidessani pakkauslistaa ja pohtiessani vain kaikilla eri julkisilla kulkemista. Vuorokauden autovuokra oli kuitenkin tilattu jo talvella lentojen kanssa, jotta pääsisin sujuvasti Berliinistä kisapaikalle (n. 150 km). Tajusin virheeni junamatkalla Lahden eteläpuolella ja onnistuin tallentamaan Traficomin palvelusta ajokorttiotteen (eli tuoreen, virallisen osoituksen ajo-oikeudestani) puhelimeeni samalla missaten Tikkurilan aseman. Onneksi ehdin vielä Pasilastakin hyvin takaisin kentälle.

Autonvuokraus meni hyvin siihen asti kunnes korttia kysyttiin. Millään ilmeellä ei ollut mahdollista saada autoa ilman fyysistä korttia, tämä tiedoksi muillekin (tai kai tämän lähes kaikki jo tietääkin, nyt muistan minäkin hautaan asti). Siinä olikin sitten Denk auf, minne päästä yöksi, kun majoitus oli varattuna keskeltä maaseutua. Matkalla takaisin kohti keskustaa sain puhelinyhteyden majoittajaan ja hänen poikansa tarjoutui hakemaan minut läheisen kylän asemalta, jonne vielä pääsi iltajunalla.

Oli kyllä muutoinkin ihana, rauhallinen airbnb-majoitus pienessä Priepertin kylässä ja ehta luomuaamiainen pienellä lisähinnalla. Varmaan viikon parhaiten nukuttu yö. Tällaiset Ota vain kevyesti -viikot eivät oikein sovi unirytmiini, mutta kisoja ajatellen ne ovat välttämättömiä. Majoitukselta kisapaikalle pääsin kyydillä, kiitos Andreasin.

Aamupäivän agendalla oli lasten-, perhe-ja nuorisokisojen seuraamista sekä varjossa istuskelua. Kävin myös pienen verryttelyn järvessä ja rantaraitilla. Yleistä siveyskoodia seuraten päätin jättää tri-paidan pois, kun lämpötila huiteli jo yli kolmessa kymmenessä asteessa.

Puolimaratonin MM-soolosarjan starttiin sännättiin hieman parisarjan perään, vartin yli 11. Ensimmäisessä 400 metrin uinnissa kuljin alkuun kärkimiehen peesissä, kunnes irtosin rantautuen ensimmäisenä, ainakin kaksi miestä lähellä takanani. Toinen juoksu oli kisan pisin 4,5 km, tai siis se kuljettiin kahdesti, kuten kaikki osuudet 3-9. Noin kilsan jälkeen Puolan Maciej Kubiak (tutustuin häneen vasta maalissa) juoksi ohitseni ja repi noin puolen minuutin kaulan ennen seuraavaa, 600 metrin uintia.

Kärjessä, Majiec aivan perässäni. 

Kuten alussakin, uintini oli puolalaista vahvempi ja sain hänet kiinni ja hiukan ohi pitkässä uinnissa. Tällä tavoin sitten jatkettiin seuraavat 5 kilometriä: Hän juoksi hieman karkuun, minä taas uin ja pääsin siis aina vähän ennen häntä nousemaan ylös vedestä. Viidennessä juoksussa eli juuri ennen toiselle kierrokselle jatkamista sain pidettyä Maciej'n takanani, mutta pääsin vain vähän lisää karkuun seuraavassa uinnissa.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä vielä kärkipaikalla

Kun lähdettiin uudelleen pitkään juoksuun, puolalainen oli pian kannassani ja siirtyi edelleni. Pystyin edelleen ylläpitämään tasaisena pysynyttä juoksutahtiani, mutta hänellä oli vielä yksi lisävaihde enemmän ja niin seuraavaan uintiin tullessa eroa oli jo noin minuutti.

Tuota eroa en saanut enää uitua kiinni. Juoksuissa en nähnyt enää selkää, mutta uinneissa vihreä lakki erottui pysyvän samalla etäisyydellä osuudesta seuraavaan. Kisan tuntua oli muutenkin edelleen ilmassa, sillä väkeä kulki reitillä paljon. Aikataulu oli juurikin näin, ehkä vähän kettumaisestikin laadittu niin, että koko ajan sai olla ohittamassa porukkaa: Ensin kahden kierroksen parit, sitten puolen kierroksen väen ja toisella lenkillä vielä yhden kierroksen kilpailijat.

Suurin osa juoksuista kulki tällaisia helppoja metsäpolkuja

Jaksoin edelleen pitää tahtia yllä, mutta mihinkään pitkiin kireihin ei rahkeita enää riittänyt. Parissa juoksuun lähdössä alkoi pientä krampin poikasta tuntua, vaikka olin vetänyt tasaiseen 4,5 dl vahvaa, hyvin suolattua geeliä. Vettä olin kuitenkin juonut myös paljon ja ehkä ennen kisaa vähän liikaakin pelkästään. Mutta suoritukseen nuo tuntemukset eivät juuri vaikuttaneet. Odotin vain, josko puolalaisen kamelinselkä vielä katkeaisi. En voinut käsittää miten hän tuossa kelissä veti hihallisella märkkärillä tuota vauhtia edes riisumatta sitä kertaakaan juoksuissa. Maalissa ero oli kuitenkin samaa minuutin luokkaa. Kova veto Ruotsin ja Ranskan ulkopuolelta!

Nyt ei ollut enää niin pulska maalikuva kuin Utössä 😅

Suht niukasta hopeasta huolimatta olin erittäin tyytyväinen tulokseeni. Reitti oli odottamaani polkurikkaampi eikä lainkaan asfalttia (maastokenkä oli ehdottoman hyvä valinta). Silti alitin asettamani aika-arvion muutamalla minuutilla ja jaksoin pitää hyvää tahtia maalla ja vedessä. Sain myös juuri sitä kilpailua, mitä näiltä ulkomaan kisareissuilta haen.

Tiiminä tuskin oltais tultu yhtä lujaa tänään

Kisan jälkeen käytin tilaisuuteni kertoa saksalaisille Kuopio Swimrunista ja Ilomantsin leireistä. Tuskin sieltä tälle vuotta mitään vyöryä on luvassa, mutta sanoisin, että kisa kisalta Kuopio on yhä tutumpi nimi lajin harrastajille ympäri Eurooppaa.

Kisapaikalta Berliiniin pääsin kolmanneksi (ikäsarjansa voittoon) tulleen saksalaisen, Alexin, kyydillä. Vielä sellainen mutka matkaan, että S-Bahn -asema, johon hän minut heitti oli ilkivallan vuoksi suljettu, mutta pienen kiertelyn jälkeen pääsin siitä bussin ja toisen junan avulla kentälle ajoissa. Olipahan taas reissu, missä sai hyödyntää aikanaan kertynyttä suunnistuosaamista kerran, jos viidennenkin. Toki voisihan nämä reissut suunnitella helpommiksikin, mutta miksi mennä sieltä mistä aita on rumin.