Runia Espanjassa
Tämän talven hiihtoloma Espanjassa oli vuoden ensimmäinen
täysin urheilun ehdoilla toteutettu viikko. Ai että, se maistui mutta myös
tuntui. Ohjelmassa oli tällä kertaa suunnistusleiri seurani Kuopion Suunnistajien järjestämänä. Paikalla vietettyihin seitsemään päivään kuului
yksi kilpailu, kolme vuoristopäivää sekä kolme ”dyynipäivää”. Säät olivat loistavat: Aamun 10-15 asteesta
päivän 15-25 asteeseen. Sadetta ei ollut, ainoastaan raju tuuli häiritsi toisinaan vähän milloin mitäkin.
Viikko oli yhdistelmä useita suunnistustehoharjoituksia ja
kokonaisuuden tuomaa määrää, tunteja yhteensä 14. Suunnistajan on kehittyäkseen
pakko – tai mikäpä sen antoisampaa voisi ollakaan – harjoitella paljon
kilpailuvauhtisesti mikä hyvin vastaa myös swimrunissa oman kehittymiseni
tavoitteisiin. Enpä tiedäkään parempaa ohjeislajia kehittämään
kokonaisvaltaisesti runi-osuuksia. Lisäksi haluan edelleen ylläpitää ja mahdollisuuksien
mukaan kehittää vahvaa osaamistani suunnistajana, erityisesti
suunnistusviestitapahtumia silmällä pitäen. Yhteisharjoitukset suunnistuksen
parissa ovat myös mukavaa vaihtelua yksin puurtamiseen.
 |
| Kisailme |
Lauantain matkustuspäivän jälkeen oli heti edessä sunnuntain
kansallinen WRE-kilpailu rosoisessa vuorimaastossa. Matka oli 5,6km ja
nousumetrejä kertyi kelloon 190. Talven juoksutreenit tasaisilla teillä eivät
erityisesti buustanneet tuossa maastossa, vaan jyrkät penkat piti kömpiä nelinkontin.
Vauhdinjako ja kartanluku onnistuivat kuitenkin hyvin ja sijoitus puolen välin
paremmalle puolelle. Leiriviikko oli hyvä aloittaa kilpailulla, kun
valmistautumisen oli voinut tehdä rauhassa kotona ja leirin harjoitukset eivät
häirinneet virettä.
 |
| Tulevaisuus harteillani kisaillan reenissä |
Kisan jälkeen alkuviikolla oli ohjelmassa vuoren rinteitä,
uomien pohjia sekä idyllisiä kyläsprinttejä. Maanantai kului sprinttipäivän
merkeissä: aamulla karsintaveto vanhassa Ceheginin kylässä ja päivällä finaali
Bullaksessa. Päivä oli leirin tuulisin. Jo matkalla ”kisapaikalle” oli suuri
kaatunut puunoksa peittänyt yli puolet sivutiestä ja moottoritiellä auton
ohjaus vaati keskittymistä. Ceheginin kylän kapeat kadut olivat kuin
tuulitunneleita: lähtöön kuljettaessa pingispallo vieri reippaan iloisesti ylös
jyrkkää katua. Rata oli hieno, mutta vaikea. Jyrkät kadut ja portaat sekä ahtaat
kulmat haastoivat niin fyysisesti kuin teknisesti ja sokkeloinen kartta vaati
tarkkuutta suunnistukseen. Vain paikka paikoin sai nostettua vauhtia, muutoin
juoksu oli taistelua jossain vk-alueella. Kolmen kilometrin rataan riitti 170
metriä nousua ja vajaat 21min.
 |
| Cehegin sprint |
Päivän finaali suunnistettiin huomattavasti tasaisemmassa ja
”suomalaisemmassa” maastossa, jolloin sain ylläpidettyä vauhtia ja tuntemuksen
ahtaalle. Oikeastaan aamun maltillinen karsinta sekä kunnon alkuverkka tuntuivat
antaneen hyvän sauman täysvauhtiseen finaaliin huomioiden myös edellispäivän
kisaväsymyksen. Reilun neljän kilsan rataan kului enää noin 19min. Matkalla sain
myös voimia edelle lähteneiden junnujen selistä.
 |
| Sprint Final |
Seuraavat päivät olivat aitoa metsä- ja vuorisuunnistusta
teemoja vaihdellen: pitkää vaellusta, tarkkuutta yön pimeydessä sekä espanjalais-savolaisia
vetoloisia. Maa oli pääosin pehmeää kiviainesta ilman aluskasvillisuutta. Kengän
oli purtava tiukasti rinteeseen, jottei pinta murtunut ja vienyt suunnistajaa
mennessään. Maastoja halkoivat peräjälkeiset syvät notkot, joiden kiertäminen
harjanteita pitkin oli usein järkevää. Reitinvalintataitoja saikin kehittää ja
mitata huomattavasti paremmin kuin kotona Suomessa. Garminin kypäräkameralla
saimme kuvattua myös tekemistä maaston puolella.
 |
| Vuoristopanorama |
Keskiviikkona iltapäivästä siirryimme Murcian takamaastoista
meren lähettyville Guardamariin. Aamun vetotreenin vastapainoksi oli illaksi
käyttöä käsille, Torreviejan uimahallissa. 8-rataiseen 50 metrin altaaseen
mahtui hyvin uimaan kun vain pari reunimmaista rataa oli varattu ryhmille.
Halli ajoi muutenkin asiansa ja oli edullinen, voin suositella siellä seudulla
liikkuville! 3 kilometrin palauttava uiskentelu teki hyvää jaloille ja nollasi
myös aivoja. Majoituspaikankin pihassa oli uima-allas, mutta sen viileä vesi ja
vahva glooria rajoittivat käytön pohkeiden kylmähoitoon. Loppumatkasta päätin
uida yhden reippaamman viiskymppisen: aika vedenalaisella käsikellotuksella
48s. Despacito. Leiriväsymys näkyi mutta niin pitikin. Loppuilta nautittiin
yhdessäolosta paikallisessa pizzeriassa. Mieli oli lämmin, kuin myös pimenevä
ilta.
Uusi päivä oli taas vaihteeksi suunnistusta täynnä. Aamupäivän
pitkä käyrätreeni Guardamar Nortessa vaati keskittymistä sekä kevyitä askelia
upottavilla hiekkaharjanteilla. Metsäiset suppien pohjat olivat puolestaan helppokulkuista
kangasmaastoa, mikä helpotti massansiirtoa. Perusvauhtinen pitkis yltyi paikoin
pikkukovaksi kilvoitteluksi porukan kasaantuessa, mutta se hymy hyytyi pian
loivan rinnerastin etsiskelyyn.
 |
| Sanoja ei tarvita |
Kun aurinko laskee mäkien taa, kovat jätkät lähtee
suunnistamaan. Oli yhteislähtö-yötreenin vuoro Guardamar Surissa. Sähäkkä
keskimatkan rata hajonnoilla kysyi päättäväisyyttä varsinkin, kun ylimääräisiä
rastimerkkejä näkyi ympäriinsä samanlaisten mäntypusikoiden peittämien
hiekkadyynien harjanteilla. Alkumatka varmaa vauhdinpitoa maaston ja suunnistuksen
ehdoilla, kunnes toiselle keskusrastille tullessa tiet kaverin kanssa
erkanivat. Hajontalenkit kiihtyvällä vauhdilla suunnistaen ja viimeisille rasteille
kaikki peliin kartanlukua unohtamatta. Koin oloni ylpeäksi maalissa, vaikkei se
toki mikään kilpailu ollutkaan. Yötreenit Espanjassa olivat juuri ne, mihin
halusin panostaa, sillä olin asettanut tavoitteekseni suunnistaa yöosuuden
10milassa myöhemmin keväällä. Yösuunnistajana en toki ollut vielä millään tapaa
valmis, mutta on huomattavasti helpompi lähteä pimeään metsään itsevarmana kuin
epävarmana.
 |
| Öinen oiko kärrypolulta motarin ali. Onneksi tää tunneli oli yksisuuntainen... |
Perjantai-aamu toi pienen pettymyksen tullessaan. Yöreenin
alkuverkassa puristanut jalkapöytä tuntui hiukan aralta portaita pitkin aamiaiselle loikkiessani.
Päätin lähteä aamun muisti-/suunnassakulku-treeniin rauhallisesti kävellen ilman
suurempia odotuksia. Lihaksen lämmetessä kipu hävisi, joten kyseessä oli vain
treeniviikon indusoima toiminnallinen vaiva. Pidemmässä mittakaavassa se tarkoitti
kunnon palautumisjaksoa lihashuoltoineen, mutta koska leiriä oli jäljellä enää kaksi
päivää päätin jatkaa sillä ehdolla, ettei kipu pahenisi. Iltapäivän pitkiksen
tein lyhennettynä karttakävelynä Nuori suunta -ohjaajana. Win-win.
Dyynimaastoa
Viimeisen leiripäivän ohjelmaan kuului aamupäivän kaksiosainen
leirikisa sekä iltapäivän shoppailut Decathlonissa. Kisa koostui 3 kilometrin yhteislähtö-prologista
ja 3km käänteisestä takaa-ajosta. Jalkapöydän kipu ei tuntunut pahentuneen,
joten päätin startata. Maasto oli oikeastaan parasta, mitä jaloille saattoi
tarjota: pehmeää mäntykangasta pienillä korkeuseroilla. Paikoillenne, hep! Säntäsin
matkaan kahden seuramme junnun kanssa. Alkumatkan kuljin veturina, kunnes puolimatkassa
tein pienen virheen ja pojat kuittasivat ohi. Suuremmalla vaihteella ja paremmalla
reitinvalinnalla sain kuitenkin kelattua takaisin kärkeen ja varmalla
suunnistuksella jatkaen ekaan vaihtoon. Toiseen vetoon lähdin noin minuutin
poikien perään. Parin rastivälin jälkeen olimme taas porukassa, mutta pienten
koukeroiden myötä letkan vetäjä vaihteli niin että vuoroin kukin oli hieman
karussa muista. Itse olin Espanjan suunnistusleirillä jo neljättä vuotta, mutta
isompiin virheisiin ei silti ollut varaa keltanokkien kiristäessä ruuvia.
Tulevaisuuden viestijoukkueiden ja leiritreenien suhteen oli hienoa katsella
nuorison intoa ja kehitystä lähietäisyydeltä. Viimeisillä rasteilla pistin
viimeiset leirimehut peliin ja onnistuin karata hieman pääjoukolta. Reenin jälkeen
pulikointi uima-altaassa teki gutaa. Viimeiset rusketukset ennen kotiinpaluuta.
 |
| Koko poppoo |
Suurkiitos itse kullekin leirillä mukana olleelle ja leirin
järjestämisestä vastanneelle! Olipahan hieno urheiluntäyteinen viikko
Espanjassa upeiden ihmisten kanssa 😊
Kuvat: Sakari Hyvönen, Sirpa Suhonen, Anna Moilanen ja Sampo Hyppölä
