sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Runia Espanjassa

Tämän talven hiihtoloma Espanjassa oli vuoden ensimmäinen täysin urheilun ehdoilla toteutettu viikko. Ai että, se maistui mutta myös tuntui. Ohjelmassa oli tällä kertaa suunnistusleiri seurani Kuopion Suunnistajien järjestämänä. Paikalla vietettyihin seitsemään päivään kuului yksi kilpailu, kolme vuoristopäivää sekä kolme ”dyynipäivää”.  Säät olivat loistavat: Aamun 10-15 asteesta päivän 15-25 asteeseen. Sadetta ei ollut, ainoastaan raju tuuli häiritsi toisinaan vähän milloin mitäkin.


Viikko oli yhdistelmä useita suunnistustehoharjoituksia ja kokonaisuuden tuomaa määrää, tunteja yhteensä 14. Suunnistajan on kehittyäkseen pakko – tai mikäpä sen antoisampaa voisi ollakaan ­– harjoitella paljon kilpailuvauhtisesti mikä hyvin vastaa myös swimrunissa oman kehittymiseni tavoitteisiin. Enpä tiedäkään parempaa ohjeislajia kehittämään kokonaisvaltaisesti runi-osuuksia. Lisäksi haluan edelleen ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan kehittää vahvaa osaamistani suunnistajana, erityisesti suunnistusviestitapahtumia silmällä pitäen. Yhteisharjoitukset suunnistuksen parissa ovat myös mukavaa vaihtelua yksin puurtamiseen.


Kisailme
Lauantain matkustuspäivän jälkeen oli heti edessä sunnuntain kansallinen WRE-kilpailu rosoisessa vuorimaastossa. Matka oli 5,6km ja nousumetrejä kertyi kelloon 190. Talven juoksutreenit tasaisilla teillä eivät erityisesti buustanneet tuossa maastossa, vaan jyrkät penkat piti kömpiä nelinkontin. Vauhdinjako ja kartanluku onnistuivat kuitenkin hyvin ja sijoitus puolen välin paremmalle puolelle. Leiriviikko oli hyvä aloittaa kilpailulla, kun valmistautumisen oli voinut tehdä rauhassa kotona ja leirin harjoitukset eivät häirinneet virettä.


Tulevaisuus harteillani kisaillan reenissä
Kisan jälkeen alkuviikolla oli ohjelmassa vuoren rinteitä, uomien pohjia sekä idyllisiä kyläsprinttejä. Maanantai kului sprinttipäivän merkeissä: aamulla karsintaveto vanhassa Ceheginin kylässä ja päivällä finaali Bullaksessa. Päivä oli leirin tuulisin. Jo matkalla ”kisapaikalle” oli suuri kaatunut puunoksa peittänyt yli puolet sivutiestä ja moottoritiellä auton ohjaus vaati keskittymistä. Ceheginin kylän kapeat kadut olivat kuin tuulitunneleita: lähtöön kuljettaessa pingispallo vieri reippaan iloisesti ylös jyrkkää katua. Rata oli hieno, mutta vaikea. Jyrkät kadut ja portaat sekä ahtaat kulmat haastoivat niin fyysisesti kuin teknisesti ja sokkeloinen kartta vaati tarkkuutta suunnistukseen. Vain paikka paikoin sai nostettua vauhtia, muutoin juoksu oli taistelua jossain vk-alueella. Kolmen kilometrin rataan riitti 170 metriä nousua ja vajaat 21min.


Cehegin sprint
Päivän finaali suunnistettiin huomattavasti tasaisemmassa ja ”suomalaisemmassa” maastossa, jolloin sain ylläpidettyä vauhtia ja tuntemuksen ahtaalle. Oikeastaan aamun maltillinen karsinta sekä kunnon alkuverkka tuntuivat antaneen hyvän sauman täysvauhtiseen finaaliin huomioiden myös edellispäivän kisaväsymyksen. Reilun neljän kilsan rataan kului enää noin 19min. Matkalla sain myös voimia edelle lähteneiden junnujen selistä.



Sprint Final
Seuraavat päivät olivat aitoa metsä- ja vuorisuunnistusta teemoja vaihdellen: pitkää vaellusta, tarkkuutta yön pimeydessä sekä espanjalais-savolaisia vetoloisia. Maa oli pääosin pehmeää kiviainesta ilman aluskasvillisuutta. Kengän oli purtava tiukasti rinteeseen, jottei pinta murtunut ja vienyt suunnistajaa mennessään. Maastoja halkoivat peräjälkeiset syvät notkot, joiden kiertäminen harjanteita pitkin oli usein järkevää. Reitinvalintataitoja saikin kehittää ja mitata huomattavasti paremmin kuin kotona Suomessa. Garminin kypäräkameralla saimme kuvattua myös tekemistä maaston puolella.


Vuoristopanorama
Keskiviikkona iltapäivästä siirryimme Murcian takamaastoista meren lähettyville Guardamariin. Aamun vetotreenin vastapainoksi oli illaksi käyttöä käsille, Torreviejan uimahallissa. 8-rataiseen 50 metrin altaaseen mahtui hyvin uimaan kun vain pari reunimmaista rataa oli varattu ryhmille. Halli ajoi muutenkin asiansa ja oli edullinen, voin suositella siellä seudulla liikkuville! 3 kilometrin palauttava uiskentelu teki hyvää jaloille ja nollasi myös aivoja. Majoituspaikankin pihassa oli uima-allas, mutta sen viileä vesi ja vahva glooria rajoittivat käytön pohkeiden kylmähoitoon. Loppumatkasta päätin uida yhden reippaamman viiskymppisen: aika vedenalaisella käsikellotuksella 48s. Despacito. Leiriväsymys näkyi mutta niin pitikin. Loppuilta nautittiin yhdessäolosta paikallisessa pizzeriassa. Mieli oli lämmin, kuin myös pimenevä ilta.

Uusi päivä oli taas vaihteeksi suunnistusta täynnä. Aamupäivän pitkä käyrätreeni Guardamar Nortessa vaati keskittymistä sekä kevyitä askelia upottavilla hiekkaharjanteilla. Metsäiset suppien pohjat olivat puolestaan helppokulkuista kangasmaastoa, mikä helpotti massansiirtoa. Perusvauhtinen pitkis yltyi paikoin pikkukovaksi kilvoitteluksi porukan kasaantuessa, mutta se hymy hyytyi pian loivan rinnerastin etsiskelyyn.

Sanoja ei tarvita
Kun aurinko laskee mäkien taa, kovat jätkät lähtee suunnistamaan. Oli yhteislähtö-yötreenin vuoro Guardamar Surissa. Sähäkkä keskimatkan rata hajonnoilla kysyi päättäväisyyttä varsinkin, kun ylimääräisiä rastimerkkejä näkyi ympäriinsä samanlaisten mäntypusikoiden peittämien hiekkadyynien harjanteilla. Alkumatka varmaa vauhdinpitoa maaston ja suunnistuksen ehdoilla, kunnes toiselle keskusrastille tullessa tiet kaverin kanssa erkanivat. Hajontalenkit kiihtyvällä vauhdilla suunnistaen ja viimeisille rasteille kaikki peliin kartanlukua unohtamatta. Koin oloni ylpeäksi maalissa, vaikkei se toki mikään kilpailu ollutkaan. Yötreenit Espanjassa olivat juuri ne, mihin halusin panostaa, sillä olin asettanut tavoitteekseni suunnistaa yöosuuden 10milassa myöhemmin keväällä. Yösuunnistajana en toki ollut vielä millään tapaa valmis, mutta on huomattavasti helpompi lähteä pimeään metsään itsevarmana kuin epävarmana.

Öinen oiko kärrypolulta motarin ali. Onneksi tää tunneli oli yksisuuntainen...
Perjantai-aamu toi pienen pettymyksen tullessaan. Yöreenin alkuverkassa puristanut jalkapöytä tuntui  hiukan aralta portaita pitkin aamiaiselle loikkiessani. Päätin lähteä aamun muisti-/suunnassakulku-treeniin rauhallisesti kävellen ilman suurempia odotuksia. Lihaksen lämmetessä kipu hävisi, joten kyseessä oli vain treeniviikon indusoima toiminnallinen vaiva. Pidemmässä mittakaavassa se tarkoitti kunnon palautumisjaksoa lihashuoltoineen, mutta koska leiriä oli jäljellä enää kaksi päivää päätin jatkaa sillä ehdolla, ettei kipu pahenisi. Iltapäivän pitkiksen tein lyhennettynä karttakävelynä Nuori suunta -ohjaajana. Win-win.


                                                                        Dyynimaastoa

Viimeisen leiripäivän ohjelmaan kuului aamupäivän kaksiosainen leirikisa sekä iltapäivän shoppailut Decathlonissa. Kisa koostui 3 kilometrin yhteislähtö-prologista ja 3km käänteisestä takaa-ajosta. Jalkapöydän kipu ei tuntunut pahentuneen, joten päätin startata. Maasto oli oikeastaan parasta, mitä jaloille saattoi tarjota: pehmeää mäntykangasta pienillä korkeuseroilla. Paikoillenne, hep! Säntäsin matkaan kahden seuramme junnun kanssa. Alkumatkan kuljin veturina, kunnes puolimatkassa tein pienen virheen ja pojat kuittasivat ohi. Suuremmalla vaihteella ja paremmalla reitinvalinnalla sain kuitenkin kelattua takaisin kärkeen ja varmalla suunnistuksella jatkaen ekaan vaihtoon. Toiseen vetoon lähdin noin minuutin poikien perään. Parin rastivälin jälkeen olimme taas porukassa, mutta pienten koukeroiden myötä letkan vetäjä vaihteli niin että vuoroin kukin oli hieman karussa muista. Itse olin Espanjan suunnistusleirillä jo neljättä vuotta, mutta isompiin virheisiin ei silti ollut varaa keltanokkien kiristäessä ruuvia. Tulevaisuuden viestijoukkueiden ja leiritreenien suhteen oli hienoa katsella nuorison intoa ja kehitystä lähietäisyydeltä. Viimeisillä rasteilla pistin viimeiset leirimehut peliin ja onnistuin karata hieman pääjoukolta. Reenin jälkeen pulikointi uima-altaassa teki gutaa. Viimeiset rusketukset ennen kotiinpaluuta.

Koko poppoo

Suurkiitos itse kullekin leirillä mukana olleelle ja leirin järjestämisestä vastanneelle! Olipahan hieno urheiluntäyteinen viikko Espanjassa upeiden ihmisten kanssa 😊

Kuvat: Sakari Hyvönen, Sirpa Suhonen, Anna Moilanen ja Sampo Hyppölä