Skär till Skär till Ö till Ö

Kohti kauden päätöstä ja pääkisaa. Kunto on hyvä ja mieli virkeä (mitä nyt ÖtillÖ-rytmiin kellon siirtäminen aamuisin vähän haukottaa). Tekisi niin mieli asettaa aikatavoitetta peliin, mutta jätän nyt sen väliin pitkässä kisassa mahdollisesti vastaan tulevien useiden muuttujien takia. Tärkeintä on keskittyä tekemään oikeita asioita: Riittävä (muttei överi) huolto, sopiva alkuvauhti ja tasainen rytmitys (toki takninen silmä huomioiden) nyt ainakin.

Viikko sitten kävin lajinomaisena viimeistelynä Skär till Skär swimrun-kisassa Brunskärissä, Korppoossa. Ensimmäistä kertaa pääsin Suomessa treenaamaan hieman meriaallokossa uintiakin. Juoksut kulkivat käytännössä täysin kallioilla ja niiden välisissä kanervikoissa. Kotikisana tätä oli tosin hieman hupaisaa pitää, kun matkustusta tuli reissuun enemmän kuin millekään kesän ulkomaan kisoista 😆 oli silti niin hieno kisa, että tuon matkan arvoinen!

79 kilpailijaa laukaistiin matkaan äänekkäällä haulikon kajauksella. Ensimmäinen ja pisin, noin puolentoista kilometrin juoksu kulki Brunskärin saarella helpohkolla polulla. Lähdin reippaan kovaa 4 min/km vauhtia edelläni kaveri pitkässä puvussa ilman pullaria. Oma kisavire olin hiukan arvoitus, sillä tehoja olin juossut kunnolla viimeeksi heinäkuussa. Göteborgista palauduttuani olin tehnyt paljon lajimäärää, etenkin uintia. Edellinen viikko ma-to 55 km swimrun-leiriä ja pe-la backyard järjestelyjä (ja siinä huomaamatta 25 km omaakin lenkkiä) olivat saaneet ottamaan kevyesti kuluneen viikon. Pieni tuntuma kurkussakin oli ollut hillitsemässä treenihaluja, vaikka nimenomaan tämä viikko oli tarkoitus tehdä viimeiset tehot ennen ÖtillÖ:tä. Vaihdoin sitten päittäin nämä viikot eli Brunskäriä ennen kevyesti ja sen jälkeen vielä muutamat vauhdin palauttavat vedot. Tuntuu nyt ainakin toimivan.

Mutta takaisin Brunskäriin. Lähdin ensimmäiseen uintiin heti nron 71, Lennart Söderlund, perään ja siitä eteenpäin sain kulkea omaan tahtiin. Uinti kulki kohtalaisesti ja viileä, noin 15 asteinen vesi ei tullut järkytyksenä, sillä ehdin käydä pienen uintilenkin ennen starttia. 300 metrin uinnista rantautuessani oli aikaa kulunut yhteensä alle 11 minuuttia eli ei paha. Loppumatka olikin sitten aitoa luodolta luodolle swimrunia kauttaaltaan. Ensimmäiset kolme uintia olin tiedustellut jo matkatessamme aamulla veneellä kisapaikalle.

Pienimmät luodot olivat nopeimpia juosta, sillä ne olivat matalia ja lähes kauttaaltaan sileää kalliota. Uinteihin lähtö oli helppoa, sillä vesi oli kirkasta, näkyvyys ainakin 2-3 metriä. Suuremmilla luodoilla oli tarjolla myös vähän kiivettävää, muttei niin paljon kuin Göteborgissa. Kauniisti kukkivissa kanervikoissa oli välillä vaikea luottaa askeleeseensa, sillä alla saattoi olla piilokiviä tai koloja. Mitään piikittävää ei onneksi ollut näillä luodoilla.

Reitin varrella oli hurjan paljon järjestäjiä. Muita ihmisiä siellä ei sitten nähnytkään. Kuljin vauhdilla ensimmäisen huoltopisteen ohi ja tankkasin myöhemmin pidemmässä juoksussa omaa, normaalia laimeampaa geeliseosta. Testissä märkkärin alla minulla oli Arkin kengurupaita. Vaikka ylin tasku oli helppo käyttää, siinä oleva lötköpullon korkki painoi todella ikävästi rintaa erityisesti loppumatkasta. Pitää ÖtillÖ:ssä käyttää enemmän mahataskua. Hyvin tuonne liiviin kuitenkin energiaa mahtui eikä se ylimääräinen pullotus epäilyistäni huolimatta aiheuttanut märkkärin falskausta kaula-aukosta.

Ohitin sujuvasti myös toisen huoltopisteen, minkä jälkeen oli jäljellä pari pidempää juoksua sekä lopun uinnit. Yritin laittaa kaiken peliin kallioilla, mutta paikka paikoin tekninen vaje esti minullakin kepeän, kovavauhtisen juoksun. Maasto ei periaatteessa ollut vaikeampaa kuin vastaavantyyppisessä Göteborgissa, mutta vauhti oli lähes neljä kertaa lyhemmässä kisassa huomattavasti reippaampi, mikä haastoi pystyssä pysymistä aivan toisin.

Viimeiseen uintiin lähtiessäni oli aikaa kulunut 1h 14min eli tajusin sub 1.20 ajan olevan saavutettavissa. Reipaat vedot ja spurtti rantakalliolta ylös maaliin jawot 1.19.23! Banaani-Suklaa-palan jälkeen siirryin saunomaan VIP-paikalle aivan maalimutkan tuntumaan. Ikkunasta näki lisäksi koko viimeisen uinnin, jolloin oli helppo siirtyä rantaan kannustamaan, erityisesti kun Maisa nousi merestä ylös kolmantena naisena!

Brunskär oli huikean hienon ja hyvin merkityn reitin lisäksi täynnä muitakin kokemuksia: Kalakeittoa ja saaristolaisleipää, uusia ja vanhoja tuttuja saaristoidyllissä sekä hallitun holtiton venekyytiin takaisin Korppooseen rajussa aallokossa. Oli siis kaikin puolin erinomaisesti ÖtillÖ-matkaan valmistava kokemus eli nyt ollaan valmiina!